tiistai 19. toukokuuta 2015

Rakkautena kirjoittaminen ja valokuvaaminen


Otsikko avaa aiheeni; haluan sanoa sanasen jos toisenkin itseäni henkilökohteisemmasti potkivalla aiheella. Nämä kaksi asiaa, valokuvaaminen ja kirjoittaminen ovat suuria intohimojani, - sitten ratsastuksen ja urheilun (ja sen penkkiurheilun) lisäksi, - näiden kahden takia perustin vuosien marinan jälkeen blogin, jossa voisin näyttää ja käyttää taitojani. Somemaailma kun ei ole ikinä liikaa vailla kunnon asiatekstiä, näppäriä fotoja ja sen tuomaa hyvää mieltä!



Minä itse olen sitä ihmistyyppiä, jolle harva se päivä kolahtaa joku suurempi inspiraatio, jota lähden kynä sahuten toteuttamaan. Kirjoitusinspikseni pohjautuvat siihen mitä näen, - ja näkemiseni ohjautuu oikean käden kautta kameraan ja siitä muistikortilleni. Kahdella intohimollani on siis hiuksenhieno ero: ne sekoittuvat hyvinä päivinä yhteen. Ja koska näen ja koen todella paljon pelkkää arkielämää, kohdistuvat valokuvani ja kirjoitelmani hyvin paljon siihen aiheeseen. Harvoin kirjoitan tarinaa lomamatkasta Australiassa, - yleensä tarinan juoni pysyttelee tiukasti mukana arjessa, mutta ikuisena optimistina löydän kaikkea hyvää myös tavan arkielämästä. Ja siitähän siinä on kyse, - hieman höystettynä vain! Kaiken ei tarvitse olla yksinkertaisen täydellistä, loistavaa ja kiiltävää blingbling-kultuuria, - on vain annettava tilaa arjen pienille asioille. Haluaisin tuoda esille enemmän kääntöpuolia ja näyttää toista sivua internetin hengestä, ja siitä, miten on mahdollista olla oma itsensä. Minä pyrin siihen, vaikken sataprosenttisesti kaikkea kerrokaan. Olen aikoja sitten maininnut jotain identiteettisuojasta, - pysyn siis siinä. Mutta silloin kun kirjoitan tämän tekstin kaltaista faktaa, en jätä sitä tylsäksi pintaraapaisuksi, vaan koitan koulia sitä syvemmältä. 

This photo is taken from WeHeartIt.

Omalta osaltani muisti ja muistaminen, - ylipäänsä asioiden säilyttäminen on minulle tärkeää. En harrasta niinkään fyysistä säilyttämistä; minulla ei ole pölyyntymässä yhtä ainoatakaan turhaa kokoelmaa taikkapa turhanpäiväistä esinettä. Siinä suhteessa olen järjestelmällinen, - minulla on vain fyysinä muistoina matkassa vain kaikkein tärkeimmät esineet historiastani. Mutta yksi linkki taaksejääneeseen elämään ovat kuvat, - niin hyviin kuin huonoihinkin hetkiin. Valokuvista näkee hyvin tilanteen, sen, mitä ihminen siinä kuvassa tuntee. Ja kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten käytännöllisestikin katsoen valokuvat ovat must have juttu jokaisen taloudessa. Minusta valokuvissa tärkeintä ei ole se taiteellisuus, tekniikka taikka muokkaus; yksinkertaisesti siinä lyö läpi eniten se tunnelma. On tietysti hienoa, jos valokuva on teknillisesti hieno, mutta korean siitä saa laittamalla kuvalle aiheen. Voit ottaa jostakin kohteesta monta kuvaa, ja lähes jokainen kuva on erilainen. Siinäkin piilee jotain: et voi kuvatessa kopioida edellistä. vaan kaikki muuttuu jatkuvalla syötöllä, pysähtymättä. 




Aina valokuvaamista taikka kirjoittamista ei pidetä taiteena, mutta minun mielestäni on täyttä aihetta sanoa niiden olevan yhtä pyhiä taiteen lohkoja kuin musiikki ja taidemaalaus, - sillä ei ole mitään eroa: kaikki syntyy vasemmassa aivopuoliskossa, kaikki on yhtälailla kaunista. Valokuvaus ja kirjoittaminen on taiteen ohella yksi laji, jossa tarvitaan mekaanista älyä ja silmää kauneudelle. Se on oikeastaan kuin jääkiekkoa: voit syntyä siihen, tai voit harjoitella ja olla yhtä hyvä kuin muut. Ja siinä on yksi hienous: ihan sama, kuka olet, mistä tulet tai mitkä ovat lähtökohtasi, aina on mahdollisuus tulla hyväksi kirjoittajaksi tai valokuvaajaksi. Kyse on loppujenlopuksi vain asenteesta, halukkuudesta ja rakkaudesta lajiin.




ps. bloggerin auttamattomine ongelmien vuoksi en saa viimeistä tekstikappaletta suuremmaksi, sillä se menee kuvatekstiin, enkä saa suurennettua sitä!



sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kiirettä pitää



Blogin viimeinen päivitys oli jossain vapun tienoilla, - kuinkakohan kauan siitä jo on? Mun aikani on hukkunut tallille ja nukkumiseen, sillä aikaiset aamutallit eivät ole vielä natsanneet meikäläisen unirytmiin. Nukunkin sitten muutaman tunnin aina tallilta tultuani ja loppuilta onkin jotain muuta menoa. Olen siis vilistänyt tukka putkella joka paikkaan!








 Tuttia kiinnosti ihan hirveästi minun ja Ainon "hakataan mattoa lapiolla" - operaatio. Meidän oli pakko lopettaa ja vain nauraa Tutille, kun se kihnutteli ja ihmetteli lähes puoli tuntia tuota mattoa.












Tämä viikonloppu alkoikin sitten ihan mukavissa merkeissä, - Johanna tuli meille perjantaiksi, ja lauantaipäivän pesin sitten ikkunoita. Perjantaina käytiin sitten tietenkin kuvaamassa!




Tässä jouduin käyttämään hyvinkin paljon zoomia, sillä Tepsu oli kaukana!












sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vappuviikon kuulumisia





Tämä viikko on mennyt aivan hujahtaen ohi! On saanut elää ilman kokeisiinlukua ja ylipäänsä koulussa aletaan siirtymään jo huomattavasti leppoisempaan rytmiin. Alkuviikosta kävin itse salilla ja tallilla ja loput arkipäivät menivät mm. vappusiivoukseen ja vieraiden passaamiseen. Perjantaina matkustin sitten parhaan ystäväni luokse, ja tässä postauksessa on esillä muutama kuva meidän vappubrunssista. Johannalla oli nimittäin paljon parempi kamera, mun powershot nimittäin jäi kotiin. Me käytiin mm. ottamassa kuvia,, syötiin hyvin ja juhlittiin vappua.
Tiistai-ilta taasen meni ihanan sään merkeissä tallilla. Sanni ratsi ja minä hoidin hevosia, Anni oli ylimääräisenä käsiparina kuvaamassa ja nauramassa mulle. Venyteltiin Tuttia ja tehtin hieman basic maastakäsin harjoituksia, mm. pysähtymisiä ja seuraamisia ja paineesta myötäämistä. Lauantai-iltana menin sitten ystävän luo uudestaan ja pidettiin tyttöjen kesken myöhäisemmät vappujuhlat. Univajetta on taas riittämiin..

Sannin mielipide ratsastamisesta.