sunnuntai 14. elokuuta 2016

Opiskelun alku

Minun opiskeluni on virallisesti alkanut - koulua on takana kaksi kokonaista päivää, ja kohta alkaa ensimmäinen täysi viikko. Voin siis varmastikin kutsua itseäni lukiolaiseksi. 
Lukio on asia, mistä haaveilin koko peruskoulun ajan. Odottelin uusia kursseja, piirejä, oppimista, opiskelija-alennuksia ja sun muuta. Nyt, muutaman koulupäivän jälkeen, peruskoulussa haaveiltu lukioelämä on saanut uusia näkökulmia. Olen joutunut pohtimaan paljon, kuinka tasapainoitan koulun ja vapaa-ajan, kuinka hankin kirjat ja kuinka säästän rahaa. Toki muutto Jyväskylään ja uusi tietokone, laskin ja kaikki tilpehööri lisäävät kutkutusta. Raha onkin asia mikä on lukiossa suuressa roolissa: sanotaan aina, että Suomessa koulutus on ilmaista. Toisin kuitenkin käy - kirjat maksavat kahdestakymmenestä kuuteenkymmeneen euroon, pitkän matematiikan laskin hivelee 200 euroa ja tietokone, vihkot, muistitikut saavat rahasumman nousemaan korkealle.



Yksi monista näkökulmista on ollut opiskelun rytmittäminen ja tulevaisuuden konkreettisesti tuominen lukujärjestykseen. Olen joutunut laittamaan ensimmäisen jaksoni lähestulkoon täyteen - 37 viikkotuntia koristaa arkea, - sekä pitkän matematiikan, laajan kemian ja fysiikan valinnat ovat tulleet  valinnoissa eteen. Myös äidinkieli ja sen mukana tuleva viestintä, sekä kielien parempi haltuunotto ja parantaminen ovat mukana lukujärjestyksessä. Kaiken työtaakan korjaa silti oppiminen, sivistyminen,  uudet ystävät, tulevaisuuden valmistelu ja ylioppilaslakki. Näistä kaikista asioista saa olla ylpeä sitten kolmen vuoden päästä.








tiistai 19. heinäkuuta 2016

Mitä minuun kesääni on kuulunut?

Kesä on aikalailla puolessavälissä menoaan, - paljon on takana ja hieman vielä edessä. Kokemuksia on kertynyt, muistoja on luotu. Muistan sanoneeni kesän alussa isälleni, että "tää kesä tulee olemaan paras kaikista, mä kerron sitten kaikken syksyllä!"

Kerrottavaa on kertynyt - olen käynyt Virossa rippikouluisosena ja vetänyt kotiseurakuntani leirin siellä. Olen kuullut virolaisen suusta historiaa ja nähnyt kehityseroja omin silmin. Olen uinut ja ottanut aurinkoa niin, että iho on kärissyt, olen syönyt hyvää ruokaa ja nauttinut suvun ja ystävien seurasta. Olen grillannut ja ajanut iltamyöhään maaseudulla sekä kaupungissa katsellen auringonlaskua. Olen työskennellyt kaupasssa tuskastumiseen asti ja kuunnellut kasarimusiikkia samalla tallin lattioita lakaisten. Olen halannut ystäviäni, nauttinut rippi - ja ylioppilasjuhlista, nauranut poskilihakset kipeiksi ja itkenyt ilosta. Olen saanut hyväksymiskirjeen lukioon ja suunnitellut syksyä, olen nähnyt ystäviä vuosien takaa, olen urheillut ja tavannut täysin uusia kasvoja. Olen nauttinut täysin siemauksin, mökillä, maalla, kaupungilla, merellä, ulkomailla.











Ihanaa kesän jatkoa jokaiselle ♥

ps. seuraa somessa!

instagram: ellasgallery

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kirja-arvio: Norma

Sofi Oksanen yllätti positiivisesti, sillä minä. vannoutunut fantasia-romantiikka-draama-lukija, todella innostui tästä. Tein kouluun kirjailijakansioni tästä kirjasta, ja ajattelin sitten laittaa valitut palat tännekin.

--



Norma poikkeaa Sofi Oksasen muista kirjoista lähestulkoon täysin. Ainoa asia, mitä kirjoissa on samaa, ovat valtasuhteet. Edeltävät kirjat tutkivat lähihistoriaa, Viroa, parisuhteita ja sosiopaatteja, kun taas Norma on dekkarimainen, aavistuksen yliluonnollinen ja sisältää hieman sadun ominaisuuksia. Oksasen lukijakunta selvästi odotti kirjaa, jossa käsiteltäisiin huutavasti maailmanpaloa, ihmisoikeuksia ja Neuvosto-Eestiä. Ihmisoikeuksiahan Norma käsitteleekin, kaiken muun ohella, sillä juonta tämä romaani pitää sisällään ehkä hieman liikaakin. Kirja onkin kirjaimellisesti takkuinen, -ja  feminismiähän ei tästä työstä puutu.
Jo vuosien ajan on ollut niin, että naiset tekevät suurimman työn kauneusalalla, ja miehet käärivät siitä rahat. Tämä pieni ajatuslanka juoksee koko ajan romaanin taustalla, etenkin, kun on kyse bisneksestä, mitä Normassa käydään. Kirjassa käy ilmi, että kalliolaisen kampaamon toimitusjohtaja harrastaa Suomessa laittomia kohdunvuokrauksia, joiden kohdenaiset asuvat kehittyvissä maissa. Toimitusjohtaja on jo itsessään hurja persoona: hän ei pelkää harventaa klaaniaan epäonnistumisien sattuessa.  Kohdunvuokrausbisnekseen liittyy myös tukkabisnes, - klaani kerää hiuksia kehitysmaista ja tekee niistä hiuslisäkkeitä, jotka Lama-Suomen aikana menevät kuin kuumille kiville.

Sofi Oksanen kuljettaa tarinaansa koko ajan hän-kertojalla, mutta sisällyttää siihen lähes yhtä hyvin asiat, mitä minä-kertojallakin voisi sanoa. Tekstistä paljon on itsensä Norman kertomaa, mutta välillä kertoja vaihtelee Marioniin, Alvariin, Lambertiin, Allaan ja Anitan päiväkirjoihin. Missään vaiheessa kertoja ei kuitenkaan mene tarpeeksi syvälle henkilöihin, joten samaistumisen mahdollisuus jää pieneksi. Mistään henkilöstä ei kerrota pintaraapaisua tarkemmin, vaan juoni keskittyy pääasiassa kaikkien asioiden yhteissummaukseen. Nykyhetkessä kerronta juoksee henkilöiden mukana, mutta muistelmissa näkökulma vaihtuu ulkopuoliseksi. 
Vuoropuhelut ovat vähäisiä tässä kirjassa, ja juoni ei kulje eteenpäin niiden perusteella. Henkilöiden keskustelu on enemmänkin satunnaista ja kahdenkeskeistä pohdintaa, tunnustuksia ja päätöksiä. Sofi Oksanen kuvaa asioita ja ympäristöä kauniin realistisesti ja saa asiat näyttämään juuri kirjan mukaisilta. Pieniä yksityiskohtia saattaa jäädä miettimään, sillä syntynyt mielikuva on hyvin voimakas ja mieleenpainuva. Kirja sisältää paljon Norman ajatuskiemuroiden selvittelyä ja äidin ongelmista selviytymistä. Norman ahdinkoa ja pohtimista on kuvattu värikkäästi, ja siihen on liitetty pieniä asioita, - esimerkiksi ongelman sattuessa Norma poltti tupakan, ja jos hän halusi selvitä vaikeasta päivästä, hän laittoi skopolamiinilaastarit koviensa taakse. Kirjassa huomaa selvästi, milloin aikomus mennä eteenpäin, ja milloin jäädään haaveilemaan. 

Lambertit ovat suuruudenhulluja, he haluavat koko maailman ja he ovat valinneet ristiretkelleen oikeat alat. Se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Se joka hallitsee heidän lisääntymiskykyään, hallitsee myös miehiä. Se joka pitää naiset tyytyväisinä, tyydyttää miehetkin ja se joka tohtoroi hius – ja vauvakuumeisia ihmisiä, on heidän kuninkaansa.” 

Oma arvioni: 4.5/5

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Hieman erilaisempi kuume

Nimittäin hevoskokemuskuume. Näitä ilmestyy silloin tällöin, ja kun ilmestyy, niin auta armias.



Oon jo pitkän aikaa odottanut, että pääsisin kokeilemaan jotain uuttaa hevosten kanssa. Tässä kun vain on ja käy jokai toinen viikko ratsastustunneilla, tulee olo, että polkee paikoillaan. Ja tottahan se on, ei siitä ylitse pääse. Etenkin, kun hoitohevostoiminta lopahti, minun ei ole tullut niin paljoa puuhailtua talliolosuhteissa. Ainahan koetan Tuttiakin muistaa ja viettää sen kanssa aikaa, mutta se ei tunnu olevan tarpeeksi.
Olin viimekesän töissä tallilla ja tulen olemaan tänäkin kesänä, mutta ne ovat vain kesiä, töitä. Antoisaa ja erilaista, mutta tutussa ympäristössä. Tämä onkin aiheuttanut hevoskokemuskuumeen.

2014
Pitäisi päästä kokemaan uusia asioita ja tutustumaan uusiin hevospersooniin, - ja ihmisiin siinä sivussa. Ainoa ongelma on vain se, että olen melkein joka viikonloppu kiinni, että arjet ovat ainoa mahdollisuus. Ja arkenahan ei paljoa minnekään lähdetä, joten asiakaan ei pyöri. Kisaaminen olisi hienoa, - minun kokemukseni rajoittuvat vain seurakisoihin. Mutta yleisesti minullekin riittäisi vain uudet tuttavuudet, valokuvaaminen ja mukana oleminen, sillä ne olisivat kokemuksia. En tiedä, tuntuuko muista tältä joskus, - kun tutut asiat käyvät tylsiksi? Nämä tutut asiat ovat myös hienoja ja arvostan niitä, enk' niitä minnekään halua heittää. Mutta kokemuksia, - niistä tämä harrastus rakentuu.

2013

2015



keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ihan kevätviboissa

Kevät on vaan tullut, niinkuin se joka vuosi tekee. Paukkupakkasten ja viiden metrin lumikinosten jälkeen sitä ei vaan uskoisi, mutta niin se vain on.
Huomaan ainakin itsessäni, että aamuherätykset ovat taas miljoona kertaa helmpompia, ja suorastaan pomppaan ylös sängystä ja nostan rullaverhon ylös, aurinko paistaa ja piha alkaa olla sula. Nämä näyt saavat kyllä huomattavan energiseksi, ja pimeyden aiheuttama laiskuus on ihan mennyttä.
     Kevään myötä kyllä tapahtumat ja kesäsuunnitelmat vain suurenevat, ja tähän mennessä olen     kerennyt rakentamaan kesäni aikalailla viimeisiä piirtoja myöten. Olen silti niin innoissani, ja tiedän kyllä, että extempore-reissujakin tulee olemaan.
Kevään myötä on alkanut viimeiset kuukaudet peruskoulua, yhteishaku on tehty, viimeiset isoskoulutukset lähestyvät ja kesätyöt on lukittu. Menoa on joka viikolle ja viikonlopulle, ja tuntuu, että ei millään meinasi ratketa jokaiseen paikkaan, mutta pakko on, ja loppujenlopuksi kaikki se meneminen on sen arvoista.

Hiihtolomakin oli ja meni, ja vietin senkin tuttuun tapaan Lapissa. Sain lasketeltua Ylläs-kiintiön melkein täyteen, sillä jos tarkkoja ollaan, siitä ei ikinä saa tarpeekseen!



Sain videolle (pitkän odotuksen jälkeen) kuukkelin, joka tuli hakemaan rusinan kädeltäni :D



tiistai 9. helmikuuta 2016

Ison maailman menoja

Viimeviikon perjantai oli suhteellisen kiireinen perjantaiksi, - mutta oli kyllä kaiken sen arvoinen!
Sukelsin perjantaina kaupunki-ihmisen saappaisiin ja ajoin linja-autolla Jyväskylään. Sieltä kävelin tomerasti keskustaan ja vietin yli puoli tuntia Suomalaisessa kirjakaupassa, ja tein älyttömän mielenkiintoisen löydäksen, kirjan nimeltään The sun in her eyes. Saa nähdä, päätyykö tämä minun jumalalliselle lempikirjat - listalle. ;)
Tämän jälkeen Pauliina etsikin minut käsiinsä, ja ruokailun kautta kurvasimme Synergia-areenalle katsomaan Cheekkiä. Olen ollut joskus ihan tajuton fani (ehkä hieman vieläkin), ja oli aivan uskomaton tunne päästä katsomaan tähteä tosielämässä. Takaraivosta tulikin sanat kaikkiin biiseihin, ja hypin koko keikan ajan. Kotiin päästyäni olin vieläkin niin innoissani, etten malttanut käydä nukkumaan... Mutta vaikka hintakin kirpaisi, niin olen kyllä tyytyväinen. että sinne raahasin luuni. Oli levollinen olo koko loppuviikonlopun!
Pauliinalle superiso kiitos kun olit mukana, mä taidan jättää tämän tähän ja paneutua kouluun.






maanantai 1. helmikuuta 2016

Lempikirjallisuutta vol 1


Haluan esitellä tässä muutamia omia henkilökohtaisia kirjalemppareitani, - olen siis aivan tavaton kirjarohmu, ja lukeminen on ihanaa. Minusta kirjahylly ei ole ikinä liian täynnä! Kaikkein suurin fanaatikko olen fantasiakirjallisuudelle, mutta muukin menee,

John Green - Paper Towns




Tässä on kirja, jota on kirjoitettu ajatuksen kera. J. Green on kirjailijana äärimmäisen fiksu ja osaa punoa kirjan juonen älykkäästi liittäen asioita yhteen. Luin tämän englanniksi, koska pystyn englanninkielellä sisäistymään alkuperäiseen teokseen kunnolla. Tämä kirja on kerennyt jopa elokuvaksi asti, - enkä moiti sitäkän! Tarina sisältää hienosti ajatuksia ymmärryksestä ja ajattelun voimasta, sekä kirjassa on kauniisti kerrottu ihmisluonteesta ja sen poimuista.

Arvostelu: 3.5/5

Elina Rouhiainen - Susiraja-saaga

Tässä esiintyy suomalaista susifantasiaa parhaimmillaan, - rakastan! Ensimmäisen kirjan luettuani olin täysin myyty, ja luin kaikki muut sarjan osat aivan käsittämättömän nopeasti. Kaikkein hirveintä oli odotella kolmatta ja neljättä osaa ilmestyväksi, sillä nämä kyseiset osat ovat tärkeitä koko saagan kannalta. Elina Rouhiainen kirjoittaa kauniisti, sulavasti ja lukijan mielenkiinnon ylläpitävästi, enkä ole löytänyt paljoa asiavirheitä. Tarina pohjautuu perinteiseen tytön ja pojan väliseen rakkauteen, mutta paisuukin aivan uusiin mittoihin.

Arvostelu: 5/5



Amanda Hocking - Swiched & Torn ( + Ascned)

Minä suorastaan hotkaisin ensimmäisen osan Hockingin Trylle-sarjasta, - minulla ei riitä sanat kuvailemaan! Yleensä luen englanninkielisiä kirjoja huomattavasti pidemään kuin suomalaisia, koska en jaksa keskittyä. Tämän luin lähestulkoon päivässä, ja heti ensimmäisen osan luotteani pomppasin kirjahyllylle ja aloitin toisen osan. Rakastuin täysillä Hockingin värikkääseen, kuvailevaan ja huumorintajuiseen kirjoitusotteeseen, jossa ilmeni täysillä tunteet ja ajatukset. Päähenkilö Wendy oli loistava, - rapausatan paljon pisteitä siitä. Tasa-arvo, monarkia sekä uudismielisyys luikertelivat kirjassa taustalla ja saivat miettimään itsekin hieman. Hocking käytti upeita korvaavia englannin kielen sanoja saaden tekstistä enemmän kumpuilevaa. Lankesin heti Trylleihin!

Arvostelu: 5/5

Pahoittelen laatua, jotain mystistä tapahtui :<



tiistai 5. tammikuuta 2016

Uudenvuoden tulipalopakkaset

Joulu meni ja vuosi vaihtui, aika kului siivillä ja blogi unohtui? Näin pääsi käymään, hups.




Kävin marraskuun lopulla ulkona koirien kanssa, ja mietin, että tämmöistäkö se joulu tulee olemaan: ulkona oli harmaata, valjua ja loskaista, mutta toisinpa kävi! Meillä oli jouluaattona -5 astetta pakkasmittarissa ja pari senttiä lunta. Kyllä oli naama messingillä silloin, ja joulukin tuntui enemmän joululta. ☺
                              


Ja niin pääsin minäkin jouluna lomille, todistuksen keskiarvona 9.3. Peruskoulua enää hieman jäljellä ja sitten onkin siirtyminen suurempiin kuvioihin, tuskin maltan odottaa... Yhteishakukin on muutaman kuukauden sisällä, ja kyllä nuo minun hakutoiveeni Jyväskylään päin kallistuvat. 
       Uusi vuosikin pyörähti leppoisasti käyntiin: olin parhaan ystäväni luona ja oikeastaan olimmme vain, tanssimme, söimme ja ammuimme raketteja yön vaihtessa. Minä innostuin myös tekemään niitä kuuluisia uudenvuodenlupauksia, vaikka yleensä ne eivät pidä paikkaansa vuoden lopuilla. Mutta jos ne tänä vuonna toimisivat motivaattorina, - uusi vuosi ja uudet pakkaset, vai mitä?  

Hyvää uutta vuotta ja selvitymistä pakkasenpuremista!